Kävin pankissa ja sanoin sedälle, että haluan maksaa takaisin vuodet, joita en muista, ruuat, jotka pitivät minut vain hoikkana, päivät, joista tunnen oppineeni kovin vähän, ja hetket, jotka vietin vietin jonkun nykyisellään vieraan kyljessä.
Pankkisedän päivä oli päättymässä, ja hän oli toimissaan ripeä ja väsynyt. Hän hieroi brittiläisiä silmiään ja puhui outoja numeroita. Minä nyökkäsin, olin nopeaa ymmärrystä. Hän sanoi, että kuuden vuoden päästä olen maksanut päivistä, jotka muistin vain hädin tuskin eläneeni. Lähdin pankista tulevaisuuteen, jolta menneisyys lainaa.