Unohtaa puhua
Kai ollut urhenee
Siivoan vanhoja papereitani. Opettaja-ajoiltani säilyneessä muistikirjassa on sympaattisia muistumia menneestä.
Kahdeksasluokkalainen on saanut äidinkielenkokeessaan tehtäväkseen muodostaa sanasta URHEILLA yksikön toiseen persoonaan taipuneen perfektimuotoisen potentiaalin. Oikea vastaus on "lienet urheillut", mutta oppilaan vastaus on monin verroin parempi: "kai ollut urhenee".
Kun yläasteikäisen edessä on kielioppikoe, hän harvoin pysähtyy miettimään, onko hänen kirjoittamassaan muodossa päätä tai häntää tai onko se edes suomea.
Yhdeksäsluokkalainen on käyttänyt M.Y. Joensuun teoksia kuvatessaan ilmaisuja "joku läski" ja "paska ämmä". Olen varmastikin kirjannut esitelmästä annettuun palautteeseen, että ilmaisut eivät ole asiallisen esitelmän kieltä. Toinen on saanut palautetta "helvetisti"-sanan käytöstä. Nyt tuntuu, että olen ollut töissä varsin eläväisessä ympäristössä. Kuvitelkaa kyseiset ilmaisut presidenttiehdokaan suuhun, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.