Unohtaa puhua
Maanantai
2. tammikuuta, 2006
Vuoden ensimmäinen maanantai on ankea kuin lokakuu. Liukastelen Alepaan vastasyntyneen kirahvinvasan askelin. Kalpeat tomaatit häpeilevät lommojaan ja alkuperäänsä. Mandariini putoaa lattialle.
Sitten tapahtuu jotakin. Vanha rouva kiittää, kun pääsee ennen minua kassalle. Kassaneiti hymyilee. Ulkona jaan hiekoitetun vanan sopuisasti vastaantulijan kanssa.
« Kylmät jalat | Arkisto | »