Unohtaa puhua
Laivat
15. marraskuuta, 2005
Laivoilla ei ole minulle mitään sanottavaa. Ne liukuvat satamaan ääneti ja uhkaavina kuin lähestyvät painajaiset. Seison reunakivellä enkä kykene liikkumaan. Tori on vielä yön jäljistä musta. Horisontti luulee harmauttaan valoksi. Vesi on sellaista kuin kuvitteletkin sen olevan.
Laivoilla ei ole minulle mitään sanottavaa. Kuin mekaaniset valaat ne aukovat vatsansa, heittävät lastaussillat kaupunkini kynnykselle ja alkavat tyhjentyä. Autot ja henget hyrisevät pihalle. Jotkut hengistä istuvat autojen katoilla, toiset vyöryvät niiden välitse. Kullakin on määrätietoa kulussaan.
Kun kaikki ovat jo poistuneet mykistä laivoista, juoksee jalkojeni editse rotta.